Yksinäisyys

Yksinäisyys voi olla toivottava tai ei-toivottava tunne. Joskus yksin oleminen voidaan kokea vapauttavana ja rentouttavana oman tilan hallintana. Joskus yksinäisyys on kuitenkin ahdistava tunne siitä, ettei ole ketään, joka kuuntelisi, ymmärtäisi tai olisi tukena. Sosiaaliset suhteet eivät ole sellaisia, kuin niiden toivoisi olevan. Yksinäisyyden tunne voi pahimmillaan olla lamaannuttavaa, voimia vievää ja jopa pelottavaa.

Suomalaisista noin joka viides kokee yksinäisyyttä jossain elämän vaiheessa. Nuorista noin 15–20 % on kokenut sosiaalista yksinäisyyttä. Emotionaalista yksinäisyyttä on kokenut tytöistä noin 15 % ja pojista jopa 20–25 %. Sosiaalista ja emotionaalista yksinäisyyttä saman aikaisesti kokee 7 % tytöistä ja 10 % pojista.

Yksinäisyys voi siis olla sosiaalista tai emotionaalista

Sosiaaliselle yksinäisyydelle tyypillistä on kokemus, että;

  • Ei ole kavereita
  • Ei sovi muiden joukkoon
  • Ei ole toisten hyväksymä tai ettei kelpaa muille omana itsenään
  • Ettei muut pidä
  • Sosiaalisen yksinäisyys helpottaa, jos pääsee mukaan sosiaalisiin piireihin

Emotionaaliselle yksinäisyydelle tyypillistä on kokemus, että;

  • Ei ole läheisiä ystävästä
  • Ei ole ystävää, jolle voisi puhua omista asioistaan
  • Ei ole ketään, joka välittäisi
  • Kukaan ei pidä tärkeänä ihmisenä
  • Emotionaaliseen yksinäisyyteen liittyy toive ystävästä, joka välittää ja joka olemassaolollaan poistaisi yksinäisyyden kokemuksen

Yksinäisyyteen liittyvät riskit

Yksinäisyys on yhteydessä ahdistuneisuuteen, masennukseen, itsetuhoisuuteen, unettomuuteen, koulutusuran katkeamisiin ja syrjäytymiseen. Usein yksinäisyyttä kokevilla on havaittu humalajuomisen olevan yleisempää, kuin niillä, jotka eivät ole yksinäisiä. Alkoholia on käytetty, jotta voidaan unohtaa huolet tai helpottamaan masentuneisuutta. Yksinäisyyteen juominen on tyypillisempää aikuisilla. Nuoret puolestaan saattavat käyttää päihteitä, jotta he eivät jäisi joukon ulkopuolelle ja näin kokisi yksinäisyyttä. (Katso artikkeli sosiaalisesta paineesta).

Yksinäisyyteen saa apua

Yksinäisyys ei ole pysyvä olotila tai ominaisuus, johon ei voi vaikuttaa. Yksinäisyydestä irti pääseminen ei välttämättä ole helppoa, mutta se on mahdollista. Joissain tapauksissa siihen tarvitaan enemmän aikaa ja apua turvalliselta aikuiselta. Toisissa tapauksissa riittää muutos sosiaalisiin tilanteisiin tai omien ajatusten ja käyttäytymisen muutos.

Yksinäisyyteen voi vaikuttaa itse esimerkiksi hakeutumalla erilaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin, joihin osallistuu samoista asioista kiinnostuneita nuoria. Sosiaaliseen ryhmään mukaan meneminen saattaa olla aluksi vaikeaa eikä kontakteja ja kaverisuhteita heti synny, mutta jo kokemus siitä, että voi löytää kaverin tai kuulua joukkoon, voi auttaa. Tämä voi rohkaista yrittämään uudelleen.

HelsinkiMissio auttaa yksinäisyyttä kokevia nuoria. Palvelu tarjoaa 12–29-vuotiaille nuorille erilaisia maksuttomia palveluja. Nuoret voivat jutella kasvotusten tai etäyhteyksin, tavata ryhmässä tai kaksin.

Katso HelsinkiMission nettisivut: https://www.helsinkimissio.fi/tarvitsetko-apua/nuorille/

Lähteet:

https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/mielenterveys/yksinaisyys-satuttaa

https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/apua-yksinaisyyteen/mita-yksinaisyys-on/

https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma80

https://www.mtkl.fi/tiedotteet/yksinaisyydella-ja-alkoholin-kaytolla-yhteys-alkoholia-kaytetaan-keinona-negatiivisten-tunteiden-hallinnassa/