Positiivisesta vahvistamisesta pakonomaisuuteen

Tyypillisesti päihteiden käyttö alkaa pienistä kokeiluista. Päihteistä saadaan mielihyvän kokemus, joka vahvistaa päihteiden positiivisia puolia. Aivoista vapautuu hormoneita, etenkin dopamiinia, jotka tuottavat mielihyvää. Käytön pitkittyessä päihteen käyttö johtaa kuitenkin mielihyvähormoneiden puutostilaan. Seurauksena on negatiivisia tuntemuksia kuten epämiellyttävää olotilaa. Epämiellyttävästä olosta eroon pääsemiseksi aletaan taas käyttämään niitä päihteitä, jotka tuottavat mielihyvää. Tästä kehittyy riippuvuuden keskeinen piirre eli pakonmaisuus, sisäinen pakko saada päihdettä.

Pitkäaikainen päihteiden käyttö aiheuttaa muutoksia aivoissa. Nämä muutokset ovat yhteydessä oman käytöksen hallinnan heikkenemiseen ja päätöksen teon vaikeuksiin. Päätöksen teon vaikeus vaikeuttaa päihteiden käytön hallinnan säätelyä. Tämä johtaa siihen, että käytetty päihde alkaa johtaa ihmistä voimakkaammin kuin hän itse. Toisin sanoen, päihde ottaa vallan.

Riippuvuuden kehittyminen

Käytetty päihde vaikuttaa siihen, miten käyttö kehittyy kokeilusta riippuvuudeksi. Suurimman riskin päihteitä ovat opioidit ja stimulantit. Mitä voimakkaampi aineen aikaansaama mielihyväkokemus on, sitä suurempi on riski käyttää ainetta lisää. Päihteiden käyttötavalla on myös merkitystä. Esimerkiksi suonensisäisesti käytetyt päihteet johtavat herkemmin riippuvuuteen, koska ne vaikuttavat nopeammin. Geneettisten tekijöiden osuuden on arvioitu olevan jopa 50–70 %.

Riippuvuuden edetessä päihteen käytön merkitys korostuu elämän keskeisenä sisältönä ja muut mielenkiinnon kohteet jäävät taka-alalle. Yhä suurempi osa ajasta kuluu hankkiessa tai käyttäessä päihdettä ja päihteen vaikutuksista toipuessa. Silloinkin kun päihdettä ei käytetä, sen käyttöä mietitään tai suunnitellaan seuraavaa käyttökertaa. Lääkeriippuvuuden yhteydessä pakonomaisuus saattaa esiintyä esimerkiksi kriittisyytenä tai jopa vihamielisyytenä muita hoitomuotoja kohtaa. Vain päihdyttävä lääke on ainoa hoitokeino, oli oire mikä tahansa.

Käytön lopettaminen

Kun lopulta päihderiippuvainen hakeutuu hoitoon, on todennäköistä, että ensimmäisten vuosien aikana useimmat retkahtavat. Retkahdusriski on suurimmillaan ensimmäisten 12 kuukauden aikana päihteettömyyden saavuttamisen jälkeen ja vähenee sen jälkeen. Suuri osa ihmisistä, jotka osallistuvat päihdehoito-ohjelmiin, kykenee lopettamaan päihteiden käytön pitkäaikaisesti tai kärsii vain lyhyistä retkahduksista.

Henkilöistä, jotka kykenevät olemaan päihteettöminä yli kahden vuoden ajan, melkein 90 % kykenee siihen yli kymmenen vuoden ajan. Päihteettömyys ei aina kuitenkaan ole päihdehoidon ainoa tavoite. Osa ihmisistä ei kykene lopettamaan päihteiden käyttöä. Heidän elämänlaatuaan ja toimintakykyään voidaan kuitenkin yrittää tukea ja parantaa, sekä heidän terveyttään edistää erilaisin haittoja vähentävin toimenpitein. Tämä on haittoja vähentävää hoitoa.

Lähteet: Päihdehäiriöiden etiologia. Jonna Levola, Jouko Lönnqvist ja Solja Niemelä. Teoksessa Psykiatria.